Helsingin Sanomat uutisoi tänään 15 hoitajan kirjeestä, jossa avataan Malmin päivystysaseman tilannetta. Päivystysasemalla on ollut resurssien puutteesta johtuva kaaos, joka on hoitajien mukaan vaikuttanut jopa potilasturvallisuuteen.

Silmääni pisti jutussa So­siaa­li- ja ter­veys­vi­ras­ton joh­ta­jan Hannu Juvosen kommentti:

”Ruuh­kaa tu­lee, mut­ta sys­tee­mi suo­riu­tuu kyl­lä. Sii­tä­hän sel­vit­tiin. Pi­tää osa­ta so­peu­tua olo­suh­tei­siin”

En ole hetkeen nähnyt lausuntoa joka kuvastaisi paremmin sitä, millaista on resurssipulan retoriikka mallia 2015.

Systeemi suoriutuu kyllä.

Tietenkin suoriutuu. Systeemi koko laajuudessaan alibudjetoi, leikkaa ja luo pyöreän palikan nelikulmaista reikää varten. Kun se ei sovi, systeemi tehostaa. Pitää tehdä enemmän vähemmällä. Asiat saadaan toimimaan paperilla, vaikka kyse olisi lopulta palvelun kapasiteetin ja todellisen asiakasmäärän mahdottomasta yhtälöstä. Politiikka pakottaa.

Mutta…

Siitähän selvittiin.

Kuka selvisi?

Systeemi ja organisaatio. Ihminen ei – eli henkilökunta ja potilaat.

Tämä on ehkä syy siihen, miksi 15 hoitajaa kirjoittaa asiasta avoimen kirjeen. Hoitoalalla ei perinteisesti älähdetä julkisuuteen ihan pienestä. Uupumus, riittämättömyyden tunne ja jatkuva stressi eivät ole selviämistä, vaan työelämän oikeita ongelmia, joista aiheutuu myös oikeita kustannuksia – sekä taloudellisia että inhimillisiä.

Taustalla on lopulta oman jaksamisen lisäksi myös huoli hyvästä hoidosta: Miten potilaat voivat ja miten heidät hoidetaan? 2000-luvulla kenenkään ei tarvitse kuolla, jotta epäkohdat voidaan osoittaa. Hyvään hoitoon on oltava oikeus, ja hoitotyön tekijällä mahdollisuus.

Mutta ammattilainen hoitaa homman, sillä…

Pitää osata sopeutua olosuhteisiin.

Näin on. Jatkuva potilaan tilan arviointi ja oman toiminnan johtaminen ovat akuuttihoitotyössä toimivan hoitajan erittäin tärkeitä ominaisuuksia. Akuuttihoidon hektistä luonnetta hallitaan priorisoimalla kaikkea toimintaa – tämä on normaalia. Mutta jos resurssit eivät riitä, priorisointi ei yksin takaa hoidon perimmäistä arvoa: Laatua ja ihmisarvoa.

Ammattilaisten osaamiseen vetoamisesta on tullut resurssipulan retoriikan rakastetuimpia argumentteja. Kun hoitaja työskentelee resurssipulan takia äärirajoillaan ja selviää mahdottomasta, hän on vuonna 2015 sopeutuva ammattilainen.

Harmi vain että jos potilaille ei ole aikaa, virheiden mahdollisuus lisääntyy. Jos tauot jäävät pitämättä, vuorot venyvät ja työ on pakkotahtista jatkuvalla syötöllä, ihmiset jäävät ennen pitkää sairaslomalle. Kun kapasiteetti ei riitä ja jatkohoito ei vedä, potilaat eivät liiku. Nämä asiat synnyttävät säästöjä suurempia kustannuksia.

Mutta systeemi suoriutuu – kun se vain muistaa unohtaa ihmiset itsensä takana.

 

Kommentit

kommenttia