Allekirjoitin Tampereen Polkupyöräilijöiden kuntavaaliteesit. Hyviä teesejä. Pyöräbaana Hervantaan on yksiselitteisesti kannatettava jo miettien alueen väestörakennetta ja esimerkiksi opiskelijoidenkin liikkumista. Kevyen liikenteen väylien hoidossa on parannettavaa, joten asia on hyvä nostaa esiin.
 
Jalankulun ja pyöräliikenteen erottaminen toisistaan jo turvallisuuden vuoksi on ollut ja tulee olemaan hyvä pitkän tähtäimen tavoite, jota tulee korjata päätöksenteon yhteydessä ja myös aktiivisin toimin. Pyöräilyn Amsterdamia meistä ei tule vielä hetkeen, mutta sitä kohti voi ja pitää pyrkiä.
 
Ja kuten aikaisemminkin, Tapolle erityisen tunnustuksen annan siitä, miten tietopohjaisesti ja hyvin he muistavat nostaa esiin erityisesti pyöräilyn terveysvaikutukset, jolla on oikeasti iso merkitys kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta.
 
Ainoa asia teeseissä josta en varsinaisesti ole eri mieltä, mutta jota haluan tarkentaa on liikkumismuotojen järjestys. On totta, että yleisesti kaupungin tasolla kävelyä ja pyöräilyä pitää edistää jo terveysvaikutustenkin vuoksi, mutta olen aina ollut haluton tekemään ”kiveen kirjoitettuja” prioriteettijärjestyksiä kaupungin eri liikenne- ja liikkumismuotojen suhteen.
 
Tämä johtuu siitä, että Tampere on iso kaupunki. Meillä on keskusta, Vehmainen ja Teisko. Alueet ja kaupunkilaiset ovat hyvin erilaisia. Aina puhuttaessa siitä, mikä on esimerkiksi kevyen liikenteen rooli kaupungissa, pitää muistaa myös erilaiset tarpeet.
 
Asiointiliikenne pitäisi aina mainita erikseen eikä niputtaa sitä joukkoliikenteeseen, sillä takseilla ja palvelubusseilla on usein yksityisautojen veroinen tarve päästä sujuvasti ja nopeasti asiakkaan kanssa lähelle palvelua. Tämä asia korostuu erityisesti ikäihmisten ja liikuntarajoitteisten kohdalla. Myös esimerkiksi lapsiperheissä nousee ajoittain painava tarve päästä neuvolaan tai terveyskeskukseen nopeasti ja sujuvasti omalla autolla. Nämä tarpeet ovat perusteltuja ja todellisia, enkä odotakaan Tapon nostavan niitä varsinaisesti omissa teeseissään esiin, mutta itse ehdokkaana haluan tuoda nämä pointit esille tässä.
 
Näitä tarpeita ei tarvitse kuitenkaan ratkaista kevyen liikenteen kustannuksella, vaan miettimällä palvelujen sijoittelua järkevästi. Hyvä esimerkki kokonaisvaltaisesta saavutettavuudesta on Koilliskeskus, johon pääsee jouhevasti kaikin tavoin. Erillisratkaisuja ei tarvita, sillä tarvittaessa myös henkilöautolla saapuminen onnistuu Prisman parkkipaikalle, joka on jo valmiiksi olemassa ja jossa on käytännössä aina tilaa. Tämä on palveluiden järjestämisessä suuntaus, johon pitää lisääntyvässä määrin pyrkiä.

Kommentit

kommenttia