Olin lähdössä vaalikuvaukseen, kun kolmevuotias tyttäreni tuli huoneeseen ja kysyi mihin olen lähdössä. Selitin mikä on vaalikuva ja kerroin mihin sitä tarvitaan. Vaalit kiinnostivat, erityisesti kaupunginvaltuusto. Päätin tehostaa asiaa käytännön esimerkillä: Kerroin että valtuustossa päätetään esimerkiksi onko hänellä päiväkodissa riittävästi hoitajia.

Tyttö katsoi minua hetken ja kysyi: ”Miksi me emme päätä sitä?”.

Lapset eivät vedä tarpeeksi vaalipaneeleita. Kukaan muu ei saa niin varmasti isäänsä hiljaiseksi kuin oma lapsi. Vaikka yhteiskunnalliset asiat ovat usein monimutkaisia, ne peruskivet joihin hyvä elämä ja hyvinvointi nojaavat ovat lopulta yksinkertaisia asioita. Lapsikin ymmärtää niiden merkityksen ja edustuksellisen demokratian perusajatuksen.

Me valitsemme meitä edustamaan ihmisiä, joilla on vastuu tehdä oikea päätös. Eniten tämä vastuu korostuu heidän kohdallaan, jotka tarvitsevat muita. Oli kyse nuoresta tai vanhasta, avun tarvitsijasta tai sen antajasta, meidän tehtävämme on kuunnella jokaista. Vastuun kantamista on myös pyrkiä ulos siitä kuplasta, jossa kuuntelemme vain samanmielisiä tai samoista asioista kiinnostuneita. Totuus on aina harmaan sävyissä.

Maailma myllertää ja yhteistyökykyämme koetellaan. Sote-uudistuksen kaltaiset hankkeet ovat monelle enemmän epävarmuustekijöitä kuin lupausta paremmasta. Oli lopputulos mikä tahansa, tarvitaan halua kantaa vastuuta ja kiinnostua. Päätöksentekoon ei pitäisi mennä vain päättämään päättämisen vuoksi, vaan kuuntelemaan ja osallistamaan. Mikään ei ole tavoiteltavampaa kuin demokratia, jonka ihanne on kaikkien osallistuminen.

Parasta uudistusta – sotella tai ilman – on katsoa kokonaisuutta, visioida ja ehdottaa konkreettisia askelmerkkejä. Panostamalla esimerkiksi varhaiskasvatukseen voidaan edistää työllisyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä. Sitä kautta voidaan saavuttaa säästöjä, joiden avulla voimme auttaa perheitä jaksamaan paremmin sekä huolehtia paremmin nuorista ja vanhoista. Nämä ovat ratkaisuja, eivät laastareita.

Mitä sitten lopulta vastasin tyttärelleni? Kerroin hänelle että te sen lopulta päätätte, kunhan kerrotte meille aikuisille mitä mieltä olette asioista. Meidän aikuisten hommaa on kuunnella. Hyvä muistaa meille kaikille, kun ylipäätään keskustelemme toistemme kanssa.

Artikkeli on julkaistu alunperin Tampereen Vihreiden kuntavaalilehdessä 2017.

Kommentit

kommenttia